Eilen itkin paljon ja lapsi katseli minua ihmeissään... Välillä itkimme kilpaa.

Heikkona hetkenä soitin miehelleni. Halusin kuulla edes hänen ääntään ja tietää että hän ylipäätään on elossa. Hän vastasi ja minä kysyin itkun seasta että haluaako hän tehdä töitä suhteemme eteen, jos vaikka saisimme korjattua suhteemme. En silti tiedä että haluanko korjata tilannetta vai haluanko oikeasti eron. Olisi niin paljon helpompaa vain jatkaa normaaliin tapaan, sillä erotessa kestäisi kauan ennenkuin parantuisin. Mitä tehdä? Mikä olisi oikea tapa? Sitä olen miettinyt pääni puhki. Olenko vain laiska jos en tahdokaan erota? 

Mies sanoi tulevansa ehkä tänään kotiin. Olen odottanut, käyn vähän väliä kurkkimassa ikkunasta josko näkisin hänen tulevan. Ei vieläkään vaikka kello on jo yksi. Olen miettinyt että miten reagoin kun/jos hän tulee kotiin. Olenko iloinen vai enkö tunne mitään?